Job 18

Bildad katsoo Jobin olevan jumalaton

1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:

2 "Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhumme. 3 Miksi meitä pidetään nautoina, olemmeko silmissänne epäpuhtaita? 4 Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi – sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi paikaltaan? 5 Myös jumalattomien valo sammuu, eikä sellaisen tulen liekki loista. 6 Valo pimenee hänen teltassaan, ja lamppu sammuu hänen päänsä päältä. 7 Hänen väkevät askeleensa lyhenevät, ja hänen oma neuvonsa langettaa hänet. 8 Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, ja hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä. 9 Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ja ansa tarttuu häneen lujasti. 10 Häntä varten on maahan kätketty pyydys ja polulle silmukka. 11 Kauhut pelästyttävät hänet kaikkialla ja saavat hänet harhailemaan. 12 Häntä vaivaa nälkä, ja onnettomuus on valmiina kaatamaan hänet. 13 Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniään kalvaa kuoleman esikoinen ^{▼▼ Symbolinen perisynnin nimitys.}. 14 Hänet temmataan pois toivonsa teltasta, ja hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan luo. 15 Hänen teltassaan ei ole asujia, ja hänen asuinpaikalleen sirotellaan rikkiä. 16 Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ja ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa. 17 Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeään kadulla mainita. 18 Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkotetaan maan piiristä. 19 Ei lapsia eikä jälkeläisiä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuinpaikalleen. 20 Ne, jotka ovat hänen jälkeensä, hämmästyvät hänen päiväänsä, ja ne jotka ovat olleet ennen häntä, pelästyvät. 21 Näin käy väärintekijöiden huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalaa tunne."